Alakulon pahentuessa ikävä toisen ihmisen iholle on taas nostanut päätään. Voin aivan mainiosti (tai ainakin siedettävästi) elää ilman seksiä, Ikeasta saa paristoja edullisesti, mutta läheisyydenkaipuu on välillä aivan musertavaa. Vaikka lapset ovat kovia kiehnäämään, ja saan halata mummoani ja muutamaa kaveria kun nähdään, niin ei se silti ole sama asia. Kun joku vaan ottaisi kainaloon, rutistaisi lusikkaan, hengittäisi niskaan ja paijaisi hiuksia vakuuttaen, että kaikki järjestyy kyllä. Tai sitten vaan pitäisi lähellä ja olisi hiljaa.

Aiemmin olen aina voinut soittaa Rontille ja pyytää vierihoitoa - ja hän on tehnyt samoin kaivatessaan hellyyttä. Ollaan voitu vaan maata sängylläni päiväpeiton päällä, vaatteet päällä, ja nauttia siitä että vieressä on toinen aikuinen, elävä ja hengittävä ihminen. Toki usein ollaan juteltukin, joko pienistä hassuista jutuista tai oikeasti isoista asioista. Ja onhan se tietty joskus mennyt panemiseksikin, muttei seksi ole ollut kuitenkaan pääasia.

Nyt, kun Rontilla on uusi emäntänsä, on yhteydenpitomme vähentynyt dramaattisesti. Aiemmin soiteltiin useamman kerran viikossa, ja nähtiin vähintään viikottain - nyt saattaa mennä parikin viikkoa etten hänestä kuule. Ja nähty ollaan viimeksi kait viime vuoden puolella kun vaihdettiin joululahjat! Onko siitä tosiaan niin kauan?

Toivon, että taas totun tähänkin olotilaan. Lasten isän jälkeen ehdin sinkkuilla (ilman sekä seksiä että hellyyttä) muutaman vuoden ennen kuin Rontti astui kunnolla kuvioihin. Vaikkei suhteemme kestänytkään kuin puolitoista vuotta, pidettiin kuitenkin tiivistä yhteyttä pari vuotta sen jälkeenkin. Oltiin oltu kavereita ennen seurustelua, ei missään vaiheessa kunnolla riidelty, ja pystyttiin jäämään kavereiksi suhteen jälkeenkin. Joten nyt olen taas ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ilman sellaista ihmistä, jonka kanssa voisi olla ihan liki, ilman jännittämistä ja ilman sen suurempia taka-ajatuksia.

Tiedän, ettei läheisyydenkaipuuseen ja halipulaan voi kuolla, olen kokenut sen ennenkin. Tiedän, etten tällä hetkellä taida olla itsekään siinä kunnossa, että pystyisin yhteenkään ihmiseen rakentamaan toimivaa parisuhdetta. Tiedän, että tämä on vaan ohimenevä kausi. Mutta silti tekee meli päästä halattavaksi, niin kovasti että se kaipuu tekee melkein kipeää.