Aamulla herätessä olo oli melko erikoinen; huulia kihelmöi ja tuntui kuin koko suun alue olisi paisunut. Peiliin katsoessani vastaan tuijotti Retu - nenänpielistä leukaan ulottuva alue aivan punainen ja hieman turvoksissa. Sänkeä ei sentään naamassa ollut, mutta värityksen raja kulki aivan samalla tavalla kuin esihistoriallisessa piirretyssä.

Onneksi ihottuma rauhoittui antihistamiinilla - ja onneksi en eilisaamun jälkeen ole ottanut enää lisää tuota lääkettä. Korvatkaan eivät ole kovin kipeät, ainoastaan hiemaan kosketusarat. Mutta hieman pelottavaa silti, uskaltaako tässä mitään lääkkeitä edes kokeilla?

Mutta uskomatonta kyllä, sain yöllä jopa nukuttua! Näin jotain unta, ja kävin aamuyöstä hereillä, mutta pystyin jatkamaan unia samantien. Kumma, miten erilaiselta päivä voikaan tuntua, kun ei koko yö ole mennyt pelkkään lakanoissa piehtarointiin! Univelkaa kyllä vielä on, mutta jos näin hienosti jatkuu, saanen sen selätettyä melko pian.