Lääkekokeilut jatkuvat. Tapasin tänään taas lääkärini (joka kyllä ensin oli kalenterimerkinnäistä huolimmatta unohtanut mut kokonaan ja lähtenyt asioille silloin kun meidän piti lääkitystä suunnitella), ja aloitin samantien uuden lääkkeen. Aiemmat yritykset ovat ollee SSRI-lääkkeitä, nyt siirryttiin neurolepteihin jotka eivät toivottavasti aiheuta yhtä pahoja sivuvaikutuksia.

Testiin pääsi Fluanxol 0,5mg. Alkuun 1 tabeletti aamuin illoin, viikon päästä nostetaan annostus niin että otan iltaisin kaksi tablettia. Nostovaraa tuossa olisi helposti vaikka kymmenkertaiseksi, mutta aloitellaan taas varovasti. Suuntasin psykiatrin luota suoraan apteekkiin, ja otin ensimmäisen pillerin heti autossa. Kohta on vuorossa tabletti numero 2.

Neuroleptien käyttäminen hieman hirvittää jo ajauksena. Tiedän ihmisiä, joilla esimerkiksi Ketipinor on auttanut huomattavasti, mutta pikainen googletus (jota ei kyllä ikinä saisi tehdä!) antoi melkoisen listan haittavaikutuksia, aina kemiallisesta lobotomiasta lähtien. Haluan kuitenkin uskoa, että psykiatrian erikoislääkäri, joka vielä keskusteli lääkevalinnastani kollegansa kanssa, tietää asiasta hieman enemmän kuin nämä keskustelupalstojen "joka-alan-asiantuntijat" jotka foliohattujensa raoista tirkistellessään näkevät lääketehtaiden salaliittoja kaikkialla.

Olen aina syönyt lääkkeitä todella vähän, viimeisen 20 vuoden aikana antibioottikuurejakin on mennyt ainoastaan kaksi, nekin viimeisen kolmen vuoden aikana. Ensin sappitulehdukseen liittyneen sapenpoistoleikkauksen jälkeen, toinen keuhkokuumeeseen. Migreeniin olen joutunut välillä käyttämään kohtauslääkkeitä, pari kertaa pimppihiivaan paikallishoitoa, ja joskus jotain tulehduskipulääkkeitä, kuten saatuani polvilumpioni lahjakkaasti sijoiltaan. Muuten olen onneksi säästynyt apteekkiasiakkuudelta.

Sain elämäni ensimmäisen säännöllisen lääkitykseni aika tarkkaan vuosi sitten, kun jouduin aloittamaan migreeninestolääkkeet, ja jo pelkästään lääkkeen muistaminen aina aamuisin oli melkoisen opettelun takana. Nyt täytyy muistaa ottaa lääke myös iltaisin - täytyykö tässä kohta hankkia jo dosetti? Onneksi lapset muistavat erilaiset pillerit itseäni paremmin: aamuisin omegat, iltaisin d-vitamiini ja välilä myös maitohappo. Ehkä tuohon taas tottuu.

Ihannetilannehan olisi se, ettei elimistöön tarvitsisi tunkea mitään ylimääräisiä myrkkyjä. Että tämä nyt päällä vellova masennus menisi itsestään ohi, ja selviäisin yksisarvisten ja sateenkarien avulla. Valitettavasti vaan huomaan, että vointi on mennyt entistä huonommaksi nyt ilman lääkkeitä ollessa. Olen täydellisen väsynyt tähän kaikkeen, itkeskelen, enkä saa yksinkertaisiakaan asioita tehtyä.

Tänään ehdin terapeuttiani jo riemastuttaa ilmestymällä paikalle hameessa ja pinkeissä sukkahousuissa. Oli ilahtunut nähdessään päälläni jotain muuta kuin farkut ja hupparin - olin siis ehkä jo paremmassa kunnossa! Palautin hänet melko nopeasti takaisin maan pinnalle kertoessani, että hame oli pakkovalinta kun kukaan ei ollut pessyt pyykkiä ajoissa, joten ainoat jalkaani mahtuvat ehjät farkut olivat märkinä narulla... Se siitä toimintakyvystä.

Odotan kauhulla viikonloppua, kun joudun taas tekemään hieman töitä. Tiedän, että kyseessä on helppo keikka, johon ei mene aikaa edes kovin montaa tuntia, ja joka periaattessa sujuu jo ihan rutiinilla, mutta... Ja keikan perään vielä sukulaiskekkerit, joista yritän päästä livahtamaan melko nopeasti. Täytyy pitää peukkuja, että lääke ehtii tehdä vajaassa viikossa edes jonkinlaista vastetta.