Ihmisten älykkyyden kyseenalaistaminen tuntuu olevan kiellettyä - ainakin julkisesti. On poliittisesti epäkorrektia sanoa ääneen, että mielestäni suurin osa ihmisistä on tyhmiä. Vielä pahempi on kertoa etsivänsä älykästä kumppania - tai jättävänsä jokun miehen huomioimatta parisuhdemateriaalina älykkyyden puutteen vuoksi.

Mutta kyllä, haluan - ja tarvitsen - rinnalleni älykkään miehen. Enkä nyt tarkoita älykkyydellä kirjaviisautta tai tutkintonimikettä, vaikkei niistä toki haittaakaan ole, vaan kykyä ajatella asioita eri kanteilta ja perustella oma näkökantansa. Olen kuitenkin huomannut, että mitä enemmän ihminen on opiskellut, sitä enemmän hänellä on myös erilaisia näkökulmia, ja tietoa monen tyyppisistä asioista. Kaikkein pahimipia tuntuvat olevan nämä vennamolaisen ajatusmaailman omaavat "elämäm koulun oppilaat", jotka pitävät kyllä kovaa meteliä, mutta valitettavan usein täysin ilman mitään sisältöä.

Itselläni on paha tapa innostua mitä ihmeellisimmistä asioista. Saatan lukea huvikseni vaikkapa taloustiedettä tai psykologiaa. Olen tutustunut niin NLP-tekniikkaan kuin ravitsemustieteeseenkin, ja selailen säännöllisesti Helsingin yliopiston sivuja miettien, mistä sitä seuraavaksi innostuisi. Yhtenä "salaisista haaveistani" onkin lähteä opiskelemaan esimerkiksi sosiaalipolitiikkaa - ei sillä, että kuvittelisin ikinä tekeväni siitä oikeaa ammattia (yleisesti ottaen numerot ovat paljon helpommin ymmärrettäviä kuin ihmiset, vaikka olenkin asikaspalvelussa ikäni työskennellyt), vaan siksi että siinä on monia mielenkiintoisia elementtejä.

Ehkä parasta, mitä housut jalassa voi tehdä (tai no, mikäettei ilman housujakin) on kunnon väittely. Ei siis mikään riita tai inttämiskilpailu, vaan keskustelu jossa kaksi verbaalisesti lahjakasta ihmistä tuo tasavertaisina esille omaa kantaansa. Myönnän itse turhautuvani todella nopeasti, jos toinen vaan ilmoittaa jyrkän mielipiteensä, jonka ainoa perustelu on "koska mä oon sitä mieltä".

Monet keskustelumme Rontin kanssa päättyivät juuri niin. Hän esimerkiksi valitti, kuinka ruoka on niin kallista, ja kaikki yhtään edullisempi on itäblokin maista tulevaa bulkkikamaa. Yritin viritellä aiheesta keskustelua - että jos ostaisi sitä hieman kalliimpaa kotimaista tuotetta edes joskus, niin saisivat myyntivolyymia ja hinnatkin laskisivat. Plus että kaupathan panostavat juuri niihin hapoihin tuotteisiin silloin, kun näkevät niiden menevän kaupaksi. Mutta ei, hänhän ei suostu ruoasta maksamaan yhtään minimiä enempää, mutta kyllä sillä rahalla pitäisi parempaa laatua saada!

En väitä, että olisin itse jotenkin erityisen fiksu. Mensan alustavien testien perusteella pääsisin kyllä jäseneksi aivan kirkkaasti, mutta viralliset testit ovat käymättä. Ja ehkäpä älykkyystestien tarjoamiin ÄO-lukemiin tuijottaminen ei sekään ole ihan kamalan älykästä... Pärjään arjessa sillä kuuluisalla maalaisjärjellä ja terveellä uteliaisuudella, joka saa kiinnostumaan erilaisista asioista, sekä auttaa myös muuttamaan omaa mielipidettä saadessani uutta tietoa - tai sitten se uusi tieto auttaa varmistumaan siitä, että olen ollut jo aiemmin oikeassa.

Paikoitellen tiedän kuitenkin tekeväni johtopäätöksiä ihmisten älykkyydestä täysin epäolennaisten seikkojen perustella. Yksi näistä on murteiden puhuminen. Ihminen, joka vääntää jotain voimakasta murretta, vaikuttaa valitettavasti pääkaupunkiseudun yleiskieleen tottuneissa korvissani harvinaisen juntilta. Järkevä osa minusta tietää, ettei se ole merkki puuttuvasta älykkyydestä, mutta en silti usko että enää voisin seurustella sellaisen miehen kanssa.

Toinen "älykkyysmittari" on ehdottomasti ihmisen laatima deitti-ilmoitus. Jos nimimerkki on kyseenalainen, tai profiilikuvassa poseerataan oluen ja tupakan kanssa, siirryn suosiolla seuraavaan profiiliin. Ja tietysti sekin, ettei esittelytekstiä ole kirjoitettu ollenkaan tai siinä lukee ainoastaan "Ota selvää!" No en ota, kiitos vaan.

Älykkyys ja keskustelutaito on ainakin miehessä ihan äärettömän seksikästä. Joskus on ollut tilanteita, jossa olen ollut ihan valmis kosimaan vaikkapa jotain vierailevaa luennoitsijaa ihan vain siksi, että puhuu niin hyvin. Jos saisin valita, niin viettäisin päivän erittäin mielelläni Nalle Wahlroosin kanssa - sillä vaikka olenkin hänen kanssaan eri mieltä lähes kaikista asioista, niin hän vaan perusteee omat kantansa niin äärettömän hyvin, ainakin lukemieni tekstien ja haastattelujen perusteella.

"Omista miehistäni" Stara on ollut ehdottomasti älykkäin. Tosin oli valitettavasti niin älykäs, että tajusi lempata mut melko nopeasti. Mutta jäin kaipaamaan niitä sänkykeskusteluja aiheesta kuin aiheesta, ajatustenvaihtoa päivänpolttavista asioista ja yhteisiä pohdintoja maailmanhistorian tapahtumista. Myös lasten isällä on aina ollut tietynlaista älyä ja verbaalista lahjakkuutta, mutta on myös harmittavan katkeroitunut - ja persu.

Olen aina ollut heikkona nimenomaan verbaaliakrobatiaan. Minut saa puhumalla sänkyyn, ja tajusin juuri tätä kirjoittaessani, miksi makkarissa on viime aikoina ollut niin hiljaista. En ole tainnut antaa kellekään suunvuoroa! Väitän kuitenkin edelleen, että tarvitsen elämääni miehen, joka tarjoaa myös älyllistä haastetta - ja valitettavan harvasta miehestä siihen tuntuu olevan.