En olisi voinut olla enempää väärässä eilen illalla, kun kuvittelin nukkuvani kunnolla. Ahdistus valvotti niin, että jos hetkeksi torkahdinkin niin säpsähdin samantien hereille. Mulla ahdistuneisuus aiheuttaa ensimmäiseksi sellaisen puristavan tunteen johonkin pallean tienoille, ja olo on kuvottava, pidemmän päälle alkaa sitten vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Mutta enpä sentään nähnyt painajaisia!

Hommasin pari vuotta sitten sellaisen mahdollisimman paksun, painavan, lämpimän ja muhkean peiton. Tuplaleveänä tietysti, kuten edellinenkin oli ollut. Oon nimennyt sen mun sinkkupeitokseni, sillä kahdestaan sen alla ei kyllä voi nukkua(kaan) jos ei halua uida hiessä. Tuon peiton alle on ihana käpertyä, eikä palele vaikka unohtaisikin villasukat ja makkari on viileä.

(On muuten jännä, että oon aina tykännyt nukkua painavan peiton alla. Koen, että se tuo tietynlaista turvallisuudentunnetta, enkä kesälläkään saata nukkua esimerkiksi pelkällä pussilakanalla. Samoin pidän siitä, jos mies makaa mun päälläni, se tuntuu joskus jopa mukavammalta kuin vierekkäin halailu. Ja tuossa Erityisessä oon huomannut samanlaisia piirteitä - päiväkodissa käytti jonkun aikaa painopeittoa josta tykkäsi kovasti, haluaa kotona nukkua paksulla täkillä, ja usein kun pidetään "halihetkiä", saattaa mennä sohvalle levyksi ja pyytää että menen päälleen makaamaan, kun toiset lapset taas haluavat että aikuinen on alla.)

Viime yönä kuitenkin tärisin koko ajan pahasti, ihan kuin olisin ollut aivan kylmissäni.  En oikeasti palellut, mutta silti hampaat kalisivat. Edelleenkin tuntuu kasvoissa siltä, että jossain on ollut ylimääräistä jännitystä, haukottelukin sattuu. Lisäksi aina stressaantuneena puren hampaita yhteen, kohta oon varmaan hankkinut sellaisen Ridge Forrester -leuan. Harrastin tuota ihan samaa viime keväänä, silloin ennen kuin ensimmäinen lääkitys alkoi purra kunnolla, joten täytyy toivoa että tälläkin kerralla menee ohi.

Aloitin siis nyt aamulla uuden lääkkeen, suunnitelmien mukaisesti. Vielä en olossa huomaa muutosta suuntaan enkä toiseen, mutta annostushan on näin alussa tosi pieni. Maanantaihin asti mennään annoksella 25mg, sen jälkeen tuplataan. Ja tänään kun puhuin terpeuttini kanssa, niin oli sitä mieltä että luultavasti senkin jälkeen vielä joudutaan nostamaan että saadaan kunnon vaste. Alan kyllä miettiä, että pitääkö tähän nukkumiseen saada jotain lisäapua, tuun entistäkin hullummaksi näiden univelkojeni kanssa. Viikon päästä näen lääkäriä, ja pystytään silloin suunnittelemaan tarkemmin kuinka edetään.