Taas sellainen pölähti tapahtumakutsuihin. "Tervetuloa tutustumaan ihaniin tuotteisiin...." Tällä kertaa kyse oli aloeverasta, välillä kynttilöistä tai muovipurkeista, joskus taas lastenvaatteista. Ei, ei ja ei.

Olen ollut elämässäni yksillä kotikutsuilla. Siinä oli tasan yhdet liikaa. En suostu ymmärtämään, miksi pitää istua ringissä katsomassa, kuinka tuote-esittelijä kertoo miksi juuri tämä muovikippo on niin parempi kuin kaupassa myytävä, että siitä kannattaa maksaa kymmenkertainen hinta.

Omaan järkeeni ei mene, miksi joku haluaa maksaa tuikkukynttiläpaketista kaksinumeroisen summan, kun Ikeasta saa ihan vastaavia kynttilöitä murto-osahintaan. Tai mikä tekee niistä kotikutsuilla myytävistä lastenvaatteista niin hyviä, että yksi sukkapaketti tai pikkuhousut maksavat moninkertaisesti kaupan tuotteisiin verrattuna.

Yksinhuoltajana ei ole edes taloudellista mahdollisuutta lähteä tuollaisille kutsuille ostamaan mitään. Ja jos en kerta aio ostaa mitään, niin miksi tuhlaisin kaikkien aikaa hörppimällä haaleaa pussi-Liptonia ja kuuntelemassa ihastuneita huokauksia?

Kavereiden tuntuu välillä olevan ihan mahdottoman vaikeaa ymmärtää tuota asiaa. Ei, siinä ei ole mitään henkilökohtaista kutsujan ihailemaa partylite-me&i-forever-tupperware-LB -konseptia vastaan, saati sitten kutsujaa kohtaan. En vaan pidä niistä tilanteista, en ole ikinä pitänyt - enkä edes saa lapsia mihinkään siksi aikaa, että niitä tuotteita tulisin katsomaan.

Harrastan ostoksilla täsmäiskuja. Jos tarvitsen jotain, menen kauppaan ja ostan sen, ja tulen kaupasta ulos. Inhoan jo ajatustakin siitä, että viettäisin kauppakeskuksessa koko päivän liikkeitä kierrellen, pysähtyisin välillä kahville tai syömään, ja jatkaisin taas. Kaipaan tehokkuutta ja toimintaa, en hiplausta ja hypeltelyä! Ja sovituskopeille olen ehdottoman allerginen, ja pyrin välttämään niitä viimeiseen asti.

Aikoinaan moottoripyörää hankkiessa päädyin Hondaan, ja sain kuulla kuittailuja siitä, kuinka "muovia saa akkain kutsuiltakin!" Onneksi saatoin aina kertoa viettäneeni enemmän aikaa kokoontumisajoissa tai pyörän selässä, kuin muovikuppikekkereillä. Ja vaikkei mottoripyörää enää olekaan, en silti ajatellut alkaa kippokutsuja kiertää.