Hupsis. Kävin tavallaan treffeillä. Ja ne ikäänkuin venähtivät seuraavan vuorokauden puolelle. Puoleen päivään. Ja laihan miehen - kutsutaan nyt häntä vaikka Tapparaksi - kanssa panemisesta johtuen nyt ovat sisäreidet mustelmilla. Seuraava mies saisi kyllä luvan olla vähän paremmin pehmustettu!

Lapset siis olivat poissa viikonlopun. Lääkkeeni ilmeisesti hiljalleen vaikuttavat, sillä osasin olla kuulemma olla "mainiota seuraa". Jaksoin keskittyä, nauraa ja olla edes kutakuinkin oma itseni. Käytiin Tapparan kanssa karaokessa, vietettiin yötä meillä, ja ystävällisenä ihmisenä tarjosin toki myös aamupalan.

Ei meistä kyllä ikinä tule sen enempää kuin kavereita. Se tosin oli kummallakin tiedossa jo ennen tapaamista, joten odotuksetkaan eivät olleet turhan korkealla. Mutta kaikenkaikkiaan ihan hauska ilta kuitenkin, jotain vaihtelua. Ja ihana huomata, etten ole vielä ihan kokonaan kadottanut itseäni masennuksen alle, vaan pystyn edelleen nauttimaan normaaleista asioista. Toistaikseksi tosin toki lääkkeiden avustamana, mutta ehkä joskus taas ilmankin.

Lasten isän kanssa saatiin vääntö aikaiseksi tapaamisten päättymisajasta. Juuri päivitetyssä, ja kummankin allekirjoittamassa sopimuksessa lukee selvästi, että tapaamisaika on sunnuntaihin klo 17 asti. Mies kuitenkin tulkitsee sitä omalla tavallaan, ja toi taas lapset klo 15 - eli klo 17 mennessä... Lupasi kyllä aina ilmoittaa kuinka paljon ennen viittä lapset palauttaa - siis aina sitä reilua tuntia ennen kuin heidät tuo, että ehdin varautua. Ei suostunut keskustelemaan, enkä lasten läsnäollessa halunnut riidellä.

Hetken hengiteltyäni lähetin perään viestin, että myös minulla on oikeus mahdollisuuteen suunnitella omia menemisiäni edes kerran kuukaudessa. Ja etten jatkossa välttämättä ole kotona ennen viittä, päivystämässä koska hän laittaa viestin että ovat tulossa. Jännityksellä odotan saanko minkäänlaista vastausta. Toki tämä on parannusta aiempaan, edellisessä sopimuksessa kun luki klo 15, ja lapset tulivat aina puolilta päivin...