Tänään on taas sellainen päivä, kun haluaisin vaan riisua nahkani pois, kuoriutua kokonaa ja läheä juoksemaan. Epämääräistä levottomuutta pukannut aamusta asti, mikään ei oikein ole hyvin eikä missään asennossa malta olla kauaa.

Nauhoista kuoritutuminen ei kuitenkaan ole ollut vaihtoehto, mutta kävin terapeuttisella kävelyllä. Kumisaappaissa ja loskaisella kävelytiellä vauhti ei kyllä päätä huimannut, mutta sainpa ainakin olla ihan yksin. Tuntuu, että ihan kuin olisi raitis ilma tehnyt hyvää - tai ei ainakaan huonoa. Ojanpohjat olivat jo täynnä vettä, ja pellonreunassa tuoksui ihan kevät.

Maltan tuskin odottaa, että tuo kura ja loska loppuu, ja pääsee esimerkiksi pyöräilemään. Viime kesänä kävin päivittäin 10 km lenkin, sellainen vakioreitti, ja jos aikaa oli enemmän niin poljin parhaimmillaan 40km reissuja. Tällä hetkellä taidan kyllä olla niin rapakunnossa, että hyvä jos saan kammettua itseni pyörän päälle näine läskeineni.