Olin reilu kuukausi takaperin reipas, ja ostin ompelukoneen. Minä, joka inhoan ompelua melkein enemmän kuin verhojen silittämistä. Päätin kuitenkin, että tämän ikäisenä olisi jo ihan näppärä korjata vaatteet itse, eikä aina raahata niitä mutsin luokse odottamaan ompelukäsittelyä.

Tuolla ompelukoneella on nyt ommeltu pari puhelinpussukkaa, ja olenpa korjannut pari pientä revennyttä saumaakin. Tänään ajattelin, että kun kerta aikaa on, lyhennän parit farkut jotka ovat sitä odottaneet  jo reilun vuoden. Lähinnä siksi, etten tällä hetkellä omista yksiäkään ehjiä farkkuja, ja nuo ovat kuitenkin ihan uudet, ainoastaan liian pitkät.

Tarmoa täynnä mittasin lahkeen pituuden, leikkasin sen poikki, ja aloin ommella. Ja mitä tekee ompelukone. "Njjjjjjnjjjjjjnjjjjj...." Tietysti pitää ääntä, muttei ompele. Itku pääsi.

En ymmärrä autoista kovin paljoa, sen verran vaan että osaan avata konepellin ja kirota jos auto ryppyilee. Ompelukoneista taas en tiedä edes sen vertaa - osaisin nyt tarkistaa että johdot on kiinni ja langat paikoillaan, siinpä se. Pikaisella googletuksella ompelukoneen huolto maksaa enemmän kuin tuo kone. Ja mä en vaan jaksaisi taas tällaista!

Miksi kaikenlaiset pienet ärsyttävät jutut saavatkin elämää suuremmat mittasuhteet?