Yritin lähes epätoivoisesti järkätä treffejä lauantaiksi. Ensimmäinen mies oli se, joka alkuviikosta kertoi tietävänsä "huomenna" viikonlopun lastenhoidosta. Toisen miehen kanssa viestiteltiin, ja kertoi lauantain aikataulun varmistuvan hieman myöhemmin, ja lupasi siitä ilmoitella.

No, tästä ensimmäisestä ei ikinä kuulunut sen jälkeen mitään. Toinen laittoi viestiä sunnuntaina, että "jäi sitten ne tärskyt sopimatta, mutta jos nähtäisiin tänään?" Ei nähtäisi, lapset tulivat kotiin jo kymmeneltä ja seuraava lapsivapaa on näillä näkymin toukokuussa. Sain perään selityksiä, että kaveria ei voinut jättää yksin ja vaikka mitä. Vastasin, ettei toki voinutkaan, mutta se mitä olisi voinut tehdä, niin olisi voinut ilmoittaa asiasta myös mulle. No, se taisi jäädä siihen se juttu, vaikka anteeksipyynnön sainkin.

Kolmas mies oli lauantaina innoissaan tulossa tapaamaan vielä samana, kunnes ilmoitti ettei tulekaan. Meinasi, että jos sitten sunnuntaina ja asia oli jo sovittu: iltateetä kunhan lapset nukahtavat. Kunnes laittoi viestin, ettei sittenkään taida tulla. No, ei ole pakko.

Vietin siis lapsettoman lauantai-illan parhaassa seurassa. Vuokrasin uuden Nälkäpelin, hain kiinalaista ja löhösin sohvalla syöden jäätelöä suoraan paketista. Nukkumaan menin jo ennen puolta yötä, ja heräsin aamulla hyvissä ajoin ottamaan lapset vastaan isän luota.

Neljäs mies otti yhteyttä sunnuntai-iltana. Vaihdettiin pari viestiä, ja halusi tavata. Sovittiin tapaaminen samoin kuin kolmannen kanssa olin jo suunnitellut, ja ihme kyllä tämä mies ilmestyikin paikalle. Ei mitään suurta intohimon roihahdusta kyllä, mutta toista tuntia kuitenkin saatiin kulumaan kaikessa rauhassa jutustelemalla. Hieman kyllä epäilyttää - meillä on ikäeroa lähes 20 vuotta, ja hänellä on 8 vuotta itseäni nuorempi lapsi... Jaksaako tuollainne huru-ukko enää lapsiperhearkea?

Tosin taitaa olla turha sitä miettiä, eipä ole miehestä mitään kuulunut enää jälkeenpäin. Lähtiessään halasi kyllä vähän turhankin pitkään ja tiukasti, mutta ehkä järkiintyi päästessään kotiin. Sen verran kuitenkin ajattelen, että jos on kiinnostunut edelleen ja haluaa tavata toistekin, niin ottakoon itse yhteyttä. Itse en ala yhdenkään miehen perässä juosta enää näillä kokemuksilla.

Kolmas mies palasi asiaan nyt illalla, olisi ollut tänään kovasti tulossa käymään - niin kuin siis jo parina iltana aikaisemminkin. Kehtasi vielä vonkua, että "halia olisin kaivannut...." No hitto, en mä nyt ole kenellekään mitään haleja luvannut alkaa jaella, varsinkaan jos sama kaveri on tehnyt jo kahdet oharit!

Toisaalta olisi varmaan ihan kiva tavatakin. Mutta enpä tiedä, jotenkin meni maku tuohon tyyppiin. Jos jotain inhoan, niin sitä kun sählätään ja tehdään asiat vaikeksi, eikä pidetä sovitusta kiinni. Toki muutoksia saattaa aina tulla, mutta jos selitys on luokkaa "en mä taidakaan tänään", niin unohtakoon koko jutun.