Mielenterveyskuntoutuja. Meinaan oksentaa vähän suuhuni joka kerta kun sen kuulen. Yksinkertaisesti kamala sana. Se taitaa kuitenkin olla kaikkein paras sana kuvaamaan tämänhetkistä tilannetta, kuvotuksineen kaikkineen.

Ruudun tällä puolella istuu Mielikki: reilu kolmikymppinen ex-rouva, kalenteririippuvainen teejuoppo, liian vähän kirjahyllyjä omistava lukutoukka, parin erityislapsen ja yhden taviksen äiti, kyyninen vanha akka - sekä mielenterveyskuntoutuja. Diagnooseina viime keväältä keskivaikea masennus kera ahdistuneisuushäiriön.

Blogin pitäminen on vanha juttu "edellisestä elämästä". Jossain vaiheessa kirjoittaminen kuitenkin jäi, ja edellisen blogin kanssa "kasvoimme erillemme" jo muutama vuosi sitten. Tämä uusi paikatkoon syntynyttä tyhjiötä, kun kirjoittamisen uudelleen aloittamista on kuitenkin tullut mietittyä pidemmän aikaa.

Kunnottomuudesta ja kuntoutumisyrityksestä huolimatta elämässä tapahtuu kaikenlaista pientä ja ei niin pientä. Vauhdikkaiden lasten ansiosta sattuu päivittäin "vaarallisia tilanteita", exät ovat pääsääntöisesti raivostuttavia ja välillä terapiakäyntejä tuntuu olevan sen verran tiuhaan että pillukarvojenkin ajelu pitää aikatauluttaa niiden ehdoilla. Kaikkea tuota ja paljon muutakin on tarkoitus päästä kirjoittamalla prosessoimaan, mutta aika näyttää millaiseksi blogi lopulta muodostuu. Kuten kaveri sanoo; "Suunnitelmat muuttuvat sitä mukaa kun ne etenevät!"

Tervetuloa kyytiin!