Sain deittivastauksen. Wu-huu! Siinä mies kehotti mua katsomaan omia kuviani, ja huomaamaan kuinka rapakuntoon olenkaan itseni päästänyt. Suositteli ottamaan parempia kuvia, ja jos niilläkään ei tärppäisi, miettimään mitä voisin tehdä sen eteen. Vaatisi kuulemma elämänmuutosta ja ahkeraa lenkkeilyä.

"Markkinoilla on paremmin ylläpidettyjä yksilöitä." No niin varmasti onkin. Ja huonommin, ja kaikkea siltä väliltä. Taisin kuitata asian sillä, että parhaat lahjat ovat rumimmissa paketeissa, ja toivottelin aurinkoista kevättalvea.

Jäin vaan miettimään, että millä oikeudella ihmiset luulevat voivansa kommentoida toisten ulkonäköä. "Koska netti", ei ole pätevä vastaus. Eihän kukaan nyt kadullakaan mene vieraalle ihmiselle sanomaan mitään tuollaista, miksi sitten virtuaalisesti?

Omaan elämänfilosofiaani kuuluu olennaisena osana se, että pyrin välttämään ilkeilyä sekä muiden ihmisten tarpeetonta loukkaamista. Tämä sama pätee niin netissä kuin live-elämässäkin. Vaikka joistain asioista voi kuitata - ja pitääkin, silleen kaikella rakkaudella -, en ollenkaan hyväksy tahallista ilkeilyä.

No, yritti tämäkin mies sitten tasoitella sanomisiaan kun huomasi närkästykseni. Selitti, etten nyt kuitenkaan näytä niin pahalta, ja kait tiedän sen itsekin. No, tiedän, mutta kun viestinnästä nonverbaalista on kuitenkin sen 80% (?), niin vieraan ihmisen kommenteista on tosi vaikea lähteä arvailemaan mitä mahtavat tarkoittaa, kun käytettävissä ei ole sen enempää äänenpainoja kuin ilmeitäkään.

Vaikken itse nettiä otakaan kovin vakavasti, pohdin yleistä asennetta verkkoviestittelyyn. Usein ollaan huolissaan varsinkin nuorten naisten minäkuvasta, ja kovista vaatimuksista. Kun itse elin murkkuikääni, alkoi netti vasta tehdä tuloaan harvoihin ja valittuihin kotitalouksiin. ATK-tunteja taisi olla muutama ysiluokalla, ja niilläkin käsiteltiin lähinnä sitä kuinka koneen saa päälle ja leikittiin Paintilla. Kukaan vieras ihminen ei päässyt arvostelemaan kenenkään ulkonäköä anonyymisti. Tai ainakin piti tulla sanomaan asiat ihan nenäkkäin - ja yleensä huutelija oli joku paikallinen juoppo, jonka sanomisilla ei ollut minkäänlaista painoarvoa.

Nyt arvostelu on jo liiankin helppoa, kun voi nopeasti vaan painaa enteriä ja jatkaa seuraavan kuvan komentointiin - miettimättä sen enempää sitä, kuinka pahasti ne ruudulle ilmestyvät sanat satuttavat. Enää en yhtään ihmettele sitä, että jonkun tarvitsee julkaista nippu selfieitä huulet törröllään ja tissit tyrkyllä. Sen sijaan kuuluttaisin kanssaihmisten vastuuta omista sanomisistaan. Ihan meidän jokaisen, niin netissä kuin oikeassakin elämässä.