Rikoin selkäni reilu kuukausi sitten lumitöissä. Välillä on ollut aamuja, etten tahdo päästä sängystä ylös, välillä taas on parempia päiviä. Nyt muutama päivä on kuitenkin mennyt niin, ettei istumista voi ajattellakaan, eikä seisomassakaan pysty olemaan kauaa. Ja yritä nyt tässä sitten makoilla.

Vanha, lääkäriltä kuultu vinkki on, että jos pystyy nousemaan varpailleen, sekä seisomaan kantapäillään, ei välillevyissä ole mitään vikaa. Näillä mennään täällä nytkin, ilmeisesti vaan lihakset ovat niin jumissa. Nyt oli jo pakko turvautua relaksantteihinkin, kun ei tahdo  mennä itsestään ohi. Väitän, että osa ahdistuksen tunteestanikin saattaa johtua ihan vaan siitä kun lihakset ovat niin tukossa.

Eilinen pianon kantaminen ei tainnut helpottanut asiaa. Helpotuksen sijaan sain myös mehevän pakarajumin (kuka tulisi hieromaan mun takapuoltani?). Kaksikerroksisessa asunnossa asumisen miinuspuoli on ehdottomasti tuo portaikko, jota pitää könytä edestakaisin oli sitten missä kunnossa vaan. Onneksi piano jätettiin sentään alakertaan.

Sain joskus 20 vuotta sitten selkäsärkyn Sirdalud retard -pillereitä. Otin silloin illlalla yhden ohjeen mukaan, ja olin seuraavana päivänäkin vielä ihan pöllyssä. Ainoa kerta elämässäni, kun olen ollut todellisssa lääkehumalassa, puheestanikaan ei saanut mitään selvää ennen iltapäivää.

Näillä kokemuksilla varustettuna hieman jännäten kaivoin torstaina lääkekaapista Sirdaludia. Tosin tällä kertaa vaan 2mg, retard kun oli muistaakseni 6mg, mutta kuitenkin. Varalta otin yötä vasten vaan puolikkaan, mutta eihän siitä ollut mitään tehoa. Eilen illalla kokeilin kokonaista, ja teho oli ihan vastaava kuin puolikkaallakin. Tänä iltana meinaan ottaa kaksi tablettia, josko sitten aamulla pääsisi hieman notkeammin sängystä.