"No mutta jos sä sanoisit sille lasten isälle, että ne elatusmaksut pitäisi kyllä maksaa ihan ajallaan", neuvoi harvinaisen paljon hiirtä muistuttava virkailijatäiti KELAn luukulla. "Mutta jos ne maksut kerran nyt ovat taas ajan tasalla, niin minäpä poistan täältä tämän elatustukihakemuksen, ja teet sitten uuden kun seuraavan kerran ovat myöhässä yli 30 päivää."

Tämä on yksi aivan uskomaton paperisodan aihe. Lasten isä maksaa elatusmaksuja vähemmän kuin minimi on, ja saan loput KELAsta elatustukena. Siis lasten isä maksaa silloin, kun muistaa, ehtii ja viitsii.

Byrokratia menee niin, että sitten kun maksut ovat myöhässä yli 30päivää, voin hakea myös isän osuutta KELAsta elatustukena. Hakemuksen käsittelyajan jälkeen lähettävät isälle kyselyn, että onko maksanut, ja jos ei, niin sitten saan sen puuttuvan osan jonka perivät isältä myöhemmin takaisin. Ja jatkossa voin saada koko elatustuen sieltä suoraan niin, ettei tarvitse ihmetellä ja miettiä.

Ongelma on nyt tuossa 30 päivän rajassa. Tai oikeastaan siinä, että elatustuen hakemuksen käsittelyaika on nelisen viikkoa. Sen jälkeen lähtee kysely, jossa on aikaa antaa vaste, ja jos ei maksuja kuulu siltikään, saan tuet takautuvasti. Eli jos isä laiminlyö maksut, ensin 30 päivää ja sitten vielä sen neljä viikkoa, ja kysely- ja vastausajan, ja taas käsittelyajan, niin olen ollut helposti jo kolme kuukautta ilman elatusapua.

Jos kuitenkin isä maksaa maksut tämän käsittelyruljanssin aikana, kaikki nollaantuu taas ja sama homma alkaa alusta kun maksut jäävät seuraavan kerran maksamatta. Näin kävi taas. Tammikuun elatusmaksuista puolet tuli 19.1. kun maksupäivä olisi ollut 1.1. Toinen puoli tuli 2.2., juuri kun olin ehtinyt laitta KELAan paperit, joten ei muuta kuin perumaan hakemus.

Joskus tekisi mieli jättää hakemus laittamatta, paperisota vähenisi kun ei tarvitsisi ensin hakea ja sitten perua. Siinä on kuitenkin se ongema, etten voi luottaa lasten isän maksavan niitä maksuja. Nytkin kun yritin kysellä, että koskakohan mahtaa maksaa ja mitä, niin kertoi vaan maksavansa "jotain sitten joskus". Sitten vaan ollaan jännän äärellä ja vahditaan tiliä, että koskakohan sinne sattuisi jotain roposia kilahtamaan. Tässä rahatilanteessa kun tuollainen puuttuva 300€ tekee jo aika paljon.

KELAn virkailija oli kyllä kamalan ystävällinen. "Kyllähän ne pitäisi maksaa silloin kun on sovittu." Ai ihanko totta? Erosta on yli seitsemän vuotta, ei ole tullut nyt yllättäen uutena asiana se, että ruokot tosiaan pitäisi maksaa.

Täti ehdotti, että voisin sanoa lasten isälle, että jos ei maksa ajallaan, niin haen ne KELAsta. No, ihan kiva, mutta kun tietää tuon kyllä. Ja tietää myös, kuinka hidas järjestelmä on, ja luottaa siihen että maksuaika on aina vähintään se kuukausi. Unohtaen tietysti sujuvasti, etten itse saa ruokakaupan kassalla maksuaikaa, ja tuo kaikki on lapsilta pois. Mutta koska byrokratia on hampaaton, paijaa vähän isin päätä ja sanoo "soo-soo", niin eipä nuo asiat ikinä miksikään muutu, vaan kiusaa voi tehdä loputtomasti.