Syytän tästäkin lääkkeitä. Käyn koko ajan kierroksilla, ja nukkumaan rauhoittuminen on tosi hankalaa. Saatan valvoa pitkälti yli puolen yö, enkä silti pysty ottamaan päikkäreitä. Alan kohta vetää vertoja maailman lyhyimmälle miehelle näine silmänaluspusseineni.

Nostin keskiviikkoiltana lääkkeen annostuksen. Aiemmin oli 1 tabletti aamuin illoin, nyt 1 tabletti aamuisin ja kaksi iltaisin. Tuntuu ihan siltä, kuin vointini olisi hieman parantunut, väsymyksestä huolimatta. Masennusoireet eivät kyllä ole vielä hävinneet, mutta pinna on ehkä vähän pidempi ja romahdukset kiljumiskohtauksineen vähientyneet.

Tiedossa on nyt myös lapseton viikonloppu. Tällä kertaa koko kolmikko lähtee isin luokse, Tavishan ei viimeksi halunnut mennä mukaan. Poikkeuksena tehdäänä niin, että vien lapset sinne, menevät samoilla bensoilla kun itselläkin asiaa sille suunnalle.

Olen tässä suunnitelut, mitä kaikkea sitä oikein voisikaan tehdä. Käydä saunassa, vaihtaa lakanat, syödä pussillisen juustonaksuja, juoda pari alkoholitonta siideriä.... Ja toivottavasti nukkua univelkoja vähän pois. Jos oikein hurjaksi heittäydyn, niin saatanpa pakata uikkarit kassiin ja lähteä vesijuoksemaan.

Kummasti mieli on heti parempi, kun ulkona talitintit laulaa kevättä - enää aurinko puttuu <3