Kaulani, tissini, reiteni, takapuoleni... Kaikki kuin rankemmankin session jäljiltä. Punaiset ja täynnä verinaarmuja.

Ajattelin ensin, että kiva, taas talvi ja pakkasta, nahka kuivuu ja kutisee niin etten saa yölläkään nukuttua vaan herään raapimaan. Lisäksi erinomaisen pätevä nokkosrokko, jonka onnistun säännöllisen epäsäännöllisesti hankkimaan esimerkiksi erilaisista mausteista.

Jossain vaiheessa tajusin kuitenkin, että ei hemmetti - en ole syönyt mitään ihmellistä, koko joululoma on menty kotiruoalla enkä ole käynyt lähelläkään intialaisia tai kiinalaisia ravintoloita, muista etnisistä puhumattakaan. Eikä pakkaskuiva nahka selitä kainaloiden, kämmenten ja jalkapohjien kutinaa. (On muuten ensteksvittumaisin tunne, kun syyhyttää ihan hillittömästi jalkapohjista ja varpaanväleistä.) Kaivoin uusimman hulluuslääkkeeni, Optiparin, oheispaperit esille, ja sieltähän se selvisi: saattaa aiheuttaa sekä ihokutinaa että nokkosrokkoa.

Niinpä aloin popsia antihistamiineja, ja kappas, kutina helpotti vaikka ei poistunutkaan täysiin. Perjantaina sain vihdoin lääkärini kiinni, ja käski lopettaa allergiaoireita aiheuttavien lääkkeiden syömisen välittömästi. Pahentuessaan allergia kun saattaa aiheuttaa vaikkapa hengenahdistusta...

Ongelma on nyt vaan siinä, ettei uutta lääkekokeilua voida aloittaa ennen kuin iho on rauhoittunut kunnolla. Muutoin ei voida tietää, johtuuko kutina edelleen vanhasta, vai mahdollisesti uudesta lääkkeestä. Onneksi vieroitusoireet eivät ole olleet kovin pahat, enhän ehtinyt suota syödä kuin vajaat pari kuukautta.

Antihistamiinin syömistä joudun jatkamaan edelleen, ja pahimpiin kutinakohtiin käyttämään kortisonivoidetta. Ja sinnittelemään toistaiseksi ilman mielialalääkettä. Lauantain kauppareissu oli ihmistungoksessa melkoista tuskaa, mutta leffassa käyminen sujui onneksi ongelmitta. Tosin olin varannut paikan käytävän vierestä niin, että pääsin tarvittaessa lähtemään helposti kesken pois.

Keskiviikkona tapaan psykiatrini, ja mietimme jatkoa. Onneksi lääkärini on varsin pätevän oloinen tapaus - sekä psykiatrian erikoislääkäri, että psykoterapeutti. Melkoisen persoonallinen kyllä, mutta niin nuo kaikki hulluuslääkärit taitavat olla. Keskiviikon tapaamisen teemana on miettiä, mihin ahdistus- ja masennusoireisiini kaipaan erityisesti helpotusta, ja pyritään valitsemaan lääke sitten siltä perustein.

Tämä on ehkä kaikkein raskain vaihe koko prosessissa. Diagnoosi on löydetty, ja apua pitäisi saada, mutta sopiva lääke ei vielä ole tiedossa - useampi epäsopiva kylläkin. Välillä tekisi mieleni luovuttaa: olkoon sitten, ollaan ilman lääkettä kun on kerta näin hankalaa. Mutta tiedän kuitenkin, että se mitä en missään nimessä halua, on vajota takaisin siihen vuodentakaiseen olotilaan. Joten loppuviikosta tai viimeistään ensi viikolla päässen aloittamaan viidennen kokeilun. Pitäkää peukkuja!