Naureskeltiin pitkin syksyä, että olen viikonloppuvaimo, ja eletään osa-aika-avoliitossa - pari päivää viikosta saman katon alla. Nyt tuo osa-aikaisuuskin on "virallisesti" päättynyt, sillä Stara haki meiltä heidän tavaransa tänään, ja palautti samalla sekä mun Nalle Puh -teemukini, että meidän kotiavaimemme. Ruokin miehen tietty samalla, kun kerta nälissään oli, mutta ei ihme kyllä mennyt panemiseksi. Varmisteli, että "kait me ollaan ystäviä silti vielä?", mutta luulen, että kaipaan hieman hajurakoa nyt ainakin alkuun.

Huomenna olisi se meidän yhteinen lapseton laatuvuorokautemme. Vien jälkikasvun mummolaan lounaan jälkeen, ja lunastan heidät sieltä ulos sunnuntaina puolen päivän jälkeen. Ajatus oli nauttia toistemme seurasta ilman häiriötekijöitä, ja kieltämättä ehdin jo melkosesti sitä odottaa. Ja nyt, noh, luultavasti oon vaan himassa villasukat jalassa, tekemättä yhtään mitään. Ja poden huonoa omatuntoa siitä, että puoleen vuoteen ensimmäinen lapseton viikonloppuni menee kokonaan "hukkaan", kun en viitsi lähteä yksin mihinkään.

Tämä sama ongelma on joka kerta, siis ehkä kaksi tai kolme kertaa vuodessa, kun saan lapset johonkin yöksi. Tuntuu siltä, että pitäisi tehdä jotain, mennä, laittaa elämä risaiseksi ja tutustua uusiin ihmisiin. Mutta missä? Baarissa saattaisin käydä laulamassa karaokea, mutta teen sen selvinpäin, liikun autolla (lähimpään baariin on 10km), ja lähden viimeistään puolen yön aikaan jo kotiin. Ei vanha jaksa. Eikä kiinnosta katsella sitä paikallisten juoppojen örvellystä - saati sitten lähteä isolle kirkolle mihinkään yökerhoon istumaan yksin, edelleen selvinpäin.

Lähipiirin reaktiot eroilmoitukseen ovat olleet jotain pöyristyneen ja yllättyneen väliltä. Kahdeksankymppinen mummoni taisi kuitenkin viedä tänään voiton: lohdutti, että miehiä tulee kuin ratikoita, aina uusia, eikä edellisen perässä kannata juosta. Viisautensa päälle tarjosi mun lemppariteetäni ja luvattoman hyvää nokkospannukakkua - sekä esitteli löytäneensä paikallislehdestä kontaktipalstan. Tosin ehdotti myös, että soittaisin Rontille ennen kuin alkaisin etsiä uutta miestä.

Yllättävän moni muukin on jo kysellyt, että olenko laittanut deitti-ilmoituksen. Ei, en ole, enkä ihan hetkeen ajatellut niin tehdäkään. Sen verran kyllä stalkkasin, että Stara näytti aktivoineen omansa - juurikin sen saman, josta itsekin alunperin kiinnostuin. Ja naapuri yllytti liittymään Tinderiin, mutta ilmeisesti se vaatisi jonkin toisenlaisen puhelimen kuin mikä mulla on. Luulen, että asennan vaan vuoronnumerolaitteen tuohon ulko-ovelle, ja jään odottamaan niitä unelmien prinssejä. Tai edes sitä yhtä sammakkoa, joka ei suudellessa muutu rupikonnaksi.