Väkivaltaa, pornoa ja väkivaltapornoa. Murhaajalta piilottelua wc-kopissa, auto-onnettomuuksia ja raiskaajan pakenemista. Lasten itsemurhia, loputtomia sokkeloisia käytäviä ja päämäärätöntä ajelua täydellisesti eksyksissä. Bordellissa emännöintiä, kadonneita koria ja taksikuskin kanssa riitelyä. Plus noin miljoonaa muuta erilaista aivan päätöntä hommaa. Saman yön aikana.

Alan epäillä, että jopa ystäväni Freud olisi kohta tuskissaan kanssani. Viime aikojen unet kun ovat olleet toinen toistaan sekavampia, ahdistavampia, vauhdikkaampia ja ihmeellisempiä. Löydän joukosta kyllä niitäkin elementtejä, jotka ovat tulleet tosielämän tapahtumista (kyllä kai kaikki ovat nähneet sen Olipa kerran -jakson, jossa mestari kertoi kuinka unet syntyvät?), mutta mukana on ollut luvattoman paljon myös sellaisia asioita, joilla en keksi olevan mitään kosketuspintaa todellisuuteen.

Unimaailmani on aina ollut vilkas, ja yleensä vieläpä muistan näkemäni unet. Tämä ei ole ikinä ollut mikään ongelma, onpahan voinut aamulla naureskella kaupungin keskustassa seikkalleelle kääpiövirtahevolle, kaksosten synnyttämiselle tai jouluaaton kosinnalle. Mielialalääkkeiden yksi sivuvaikutus on kuitenkin lisääntynyt unielämä, ja nimenomaan epämiellyttävien unien määrän huomattava kasvu. Kun koko yö on ollut täynnä levottomia tapahtumia, vauhtia ja vaihtuvia paikkoja ihmisineen, ei aamulla herää kovinkaan levänneenä, vaan ennemminkin lähes hengästyneenä kaikesta siitä touhuamisesta. Lisämausteena en enää ole aina ihan varma, mikä kaikki on ollut unta, ja mitkä asiat ovat tapahtuneet oikeasti.

Unet eivät ole varsinaisesti painajaisia. Siis sellaisia joista herää omaan huutoonsa sydän kurkussa. Ne ovat kuitenkin epämääräisen ahdistavia, aiheuttavat hikoilua ja levotonta pyöriskelyä, sekä havahduttavat hereille useamman kerran yössä - ja saavat hiljalleen pelkäämään jo ajatustakin nukahtamisesta. Melkoinen rasite ihmiselle, joka on aina tarvinnut yössä vähintään 8 tuntia unta pysyäkseen järjissään (öh, mikä sanavalinta!), ja joka on viimeistään äidiksi tultuaan oppinut arvostamaan kunnon levollisia yöunia.

Tämä viimeisin lääke oli kaiken huippu. En ole tainnut nukkua yhtään yötä kunnolla sen jälkeen, kun lääkkeen käytön aloitin. Huomaan kyllä, että se positiiviset vaikutukset alkavat jo häipyä, ja nyt odotan että häipysivät ne negatiivisetkin. Jotain kuvaa sekin, että vaikka viime yönä "nukuin" määrällisesti aivan riittävästi, noin klo 23 - 7.30, otin lisäksi pienet päikkärit erityisten ollessa poissa kotoa: 9.30 - 12.45. Ja silti olen haukotellut koko päivän, enkä saanut aikaiseksi edes tehdä ruokaa, vaan tilasin koko porukalle pizzat.